Nän helteisenä kesäkuun viimeisenä päivänä siniset kukat varmaan vilvoittavat

Tässä mikäliekello. Tällä tuntuu olevan monta nimeä, joista mitään en kuitenkaan muista...

Perinnekukka....

Kellot olivat niin kauniita, että ne oli pakko kuvata. Valitettavasti vaan kuva ei kerro koko totuutta....

Jaksaa jaksaa....

Vaikka meillä on ollut nyt käytössä uusi kamera, en vielä ole sinut sen kanssa. Se on jotenkin työläs.  Pitää olla piuhaa, kun tallentaa koneelle, eikä kortti käy suoraan pöytäkoneeseen eikä läppäriin. Työläs, mutta muuten on hyvä ottaa kuvia sillä.´

Tässä tämän hetken kuvia:

Nyt on sitten ensimmäinen kerta oltu mattopykkillä. Meillä tätä puuhaa riittääkin, kun on mattoja monen sukupolven ajalta. Tässä talossa on omat mattonsa ja minä, joka olen varsinainen mattojen kerääjä, niin munkin mattovarasto on aikamoinen. En todellakaan millään tavoin ole tästä asiasta ylpeä. Ainakaan tänään, kun olin kolme tuntia jynssäämässä ja nyt on kädet aivan setsuurilla. Vai onko mulla huono kunto...hmm... Ja nyt on vasta pieni osa matoista pesty. Niitä löytyy vielä tallin vintiltä, autotallista, kanalasta (kun ei enää kanoja oo, on se nyt mattovarastona(kin)) juu ja sitten on lattiassa olevat matot. Voehan matto!

Mutta onse matonpesu kivaakin. Jos ei olis niin paljoo hyttysiä. Aamulla oli nuorimmaiseni seuranani, mutta pinna ei kestänyt, kun nää pienet inisijät meni korviin ja nenään ja joka paikkaan.  Jäin sitten isseksein pesemään. Matonpesu on kesää parhaimmilaan. Ja se tuoksu! Pesin matot uudella Lempi-pesunesteellä (jota on puodissani) ja ihana koivun tuoksu tulvahti ilmoille. Lisäksi se luontoystävällisyys...

Kameraa ei tällä reissulla ollut, joten nyt on tyytyminen tähän sanalliseen ilmaisuun.

Pitäisköhän järjestää matonpesutalkoot. Tai muotoilla siitä extreame-päivä......

Nythän on se oikea juhannusyö.  Olin vähän väsy työpaivän jälkeen, mutta hetken elvähdettyäni jaksoin taas. Innostuin maalaamaan kasvihuonetta sisältäpäin, kun viime kesänä rakennetut puuosat alkoivat niin tummua ja näyttää synkältä. Niinpä maalari maalasi valkoista, jotta ilme kirkastuisi. Mutta jotain muutakin väriä MUN kasvihuoneeseen pitää tulla... Olisko se punaista vai vihreää....? Persoonaani ei sovi liian steriili, vaan väriä pitää olla piristeenä. Noh, huominen näyttää, mitä lisätään....

Näihin kuviin....

Hyvää yötä.....

Tämän kauniin sydämen nappasin Inkivääriltä, joka ystävällisesti jakoi näitä eteenpäin.

Tämä piristääkin mukavasti blogiani, joka on jäänyt vähän hitaammalle vaihteelle. Puoti pitää minut remmissä, hyvä niin, ja tämä blogi jää pikkusen takavasemmalle. Mutta aina kun pieni hetki tulee, niinkuin nyt, kurkistan tänne ja samoin teidän muitten blogeihin. Kommentteja en paljoa ole jaellut, vaikka mieli tekisi. Pikapiipahdus varmaan selittää sen.

Niin rehvakkaasti lupasin pihakuvia ja kaikkea muutakin, mutten ole saanut aikaiseksi. Meillä on uusi kamerakin, jolla on kiva napsia kuvia, mutta siinä oli semmoset asetukset, että kuvat piti pienentää ennenkun voi laittaa esim. sähköpostin liitteeksi. Sehän on ollut mulle liikaa. Kun on tämmönen hätähousu. Eilen Isäntä vaihtoi kameran asetuksia ja nyt on jotekin helpompaa tallentaa niitä. Voi olla, että tännekin joku päivä niitä ilmestyy.

Juhannuskin meni vesisateessa ja villasukissa.

Nyt en osaa nimetä, kenelle tämän jakaisin, teitä on niin monta.....Mutta Sinä, joka käyt täällä, nappaa sydän mukaasi. Toki minua ilahduttaa, jos jätät pienen jalanjäljen käynnistäsi.....

Tässä ensimäinen pionikukka tälle kesää. Joku kärpänenkin siellä on ihastelemassa... Toivottavasti ilma lämpiää.... Voikaa hyvin!

Kesäistä viikonloppua teille kaikille!

Minä kurvaan huomen aamulla Kuopioon. Kurkkaapa tänne.

Tässä pikkusen vilskeen lomassa alkoi huikoa ja mietin, mitä nopsaan suuhunsa laittais. Löytyi tuoretta, revittyä leipää, joten siitä tein sillileivän. Kananmunaa ei tähän hätään ollut keitettynä, mutta sipasin leivän päälle Oivaa, sitten tomaatinsiivut, siihen Boyn sipulisilliä ja päälle hain kasvimaalta ruohosipulia. Avot, että oli hyvää! Ja taas jaksaa....

Taas on yksi touhuviikonloppu takana. Nyt onkin ollut kolme perättäistä vkl, kun olen Isännän kanssa raatanut pihassa.

Ainiin, eilen mutisin jotakin uuden pihablogin avaamisesta, mutteihän siitä mitään tuu. Kurkin nimittäin antaumuksella noita ihanaisia luomistöitä ihmisten pihoissa, eikun puutarhoissa ja ne oli niin taidokkaasti rakennettu ja kuvattu, että nymmää vaan täällä maan matosena väännän tätä omaa pientä amatöörimäistä blogiani. Meillä on niin tavallinen vanhan maalaistalon piha, mutta me tykätään olla ja puhastaa täällä.

Täältä tullaan vielä!

 Kuinkahan paljon tänne blogiin mahtuu tavaraa? Noh, kai sieltä joskus seinä vastaan tulee, mennään niin kauan eteenpäin, kunnes...  Sitten keksitään jotain muuta.

Tämmöstä tänä aamuna.

Hyvää viikon alkua!

Väillä jotakin tännekin....

Aika on tasan tarkkaan mennyt pihan kunnostamisessa. Mitä nyt välillä oikeita töitäkin on tehty... Mut kaikki muu liikenevä aika on kyllä mennyt mieluisassa puuhassa, eli perennaa, puskaa, pensasta, puuta, traktoria, multaa, rikkaruohoja, kastelua.......

Siitä tulikin mieleeni, että taidan eriyttää tämän pihaosion omaksi blogikseen. Tämä  tässä blogi on varsinainen sillisalaatti, joten jaottelu olisi paikallaan. Joten, lähiaikoina varmaan ilmoitan, minne saa klikata nähdäkseen meidän pihan....

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Eilinen päivä meni pihaa kunnostaessa. Reissusta sai uutta puhtia Kun yhdessä Isännän kanssa tätä homma tehtiin, arvata saattaa mitä työkoneita oli.....

Noh, hyvähän se oli, ettei mun tarvinnu multaa kärrätä kottikärryillä, kun raktori hoiti homman. Ja Isäntä.

Juu, me perusparannettiin tota perennamaata, joka on tossa pusikon juurella. Siinä kasvaa mun tarkoin vaalimat pionit, eikä niitä todittu siirtää minnekään, ettei kukinta kärsi. Mutta muut paakut nostettiin ja alle laitettiin uus maisemointikangas ja sen päälle multa-hevosenjaska-seos. Ja perennat uudelleen uusille paikoilleen. Lisääkin perennoja toki muutama tuli. Vielä on reunan rajaus edessä. Aion rajata sen samalla tavalla, kun tein kivenkoloonkin; viistoon leikattu reuna. Näin sen saa ruohonleikkurilla ajettua, eikä tarvi nyppiä kynsisaksilla jälkeenpäin.

Tavoitteeni on saada kaunis, rehevä puutarha, mutta samalla sen pitää olla helppohoitoinen;  mm. nämä nurmikonrajauskohdat. Ja, pikkusen on vielä puuhaa tässä pihassa.

Kuvassa kasvit ovat todella nuupahtaneita. Selviääköhän ne tästä...? Oli muuten hiukka kuuma päivä eilen, mutta tässä kohtaa oli onneksi varjosta iltapäivään asti. Ja vettä lorotettiin reilusti heti kasveille.

Tämmösenkin kukan ostin. Joku kellokasvi. Muistuttaa mielestäni sormustinkukkaa. Juu, tätä ei saa kastella kukille eikä se siedä suoraa auringonvaloa. Juupa. Meillehän tää on kun luotu, kun aurinko paahtaa kaiken päivää ja letkusta päästetään kylmää kaivovettä.... Noh, jäämme mielenkiinnolla seuraamaan, miten kukka selviää meidän olosuhteissa....

Otimme Isännän kanssa pikaloman, joka kesti vuorokauden. Perjantaina pakkasimme itsemme autoon n. klo 16 ja suuntasimme kohti Turkua. Siellä pikainen pyrähdys hotellissa ja jatkoimme matkaa Vaakahuoneelle ja sieltä Ukko-Pekkaan, joka kyyditsi Loistokarille. Mikä ihana pehmeä kyyditsijä olikaan tämä herra höyrylaiva!

Ajoimme tunnin napostellen alkupaloja ja ihaillen hissuksiin vaihtuvia maisemia. Ilmahan on mitä parhain tämmöselle retkelle.  Sitten rantuduimme Loistokarille illastamaan. Wau, mikä paikka ja tunnelma! Siellä pöydät notkuivat saariston herkkuja. Ja maistui hyvältä! Tuuli tuiversi ja jäähdytti ruokaa, muttei yhtään tahtia haitannut.  Ruokailun päätteeksi oli laituritanssit. Paluumatka menikin yhteislaulun raikuessa. Ja haitari soi....

Palvelu oli hyvää. Rento, mukava meininki. Kiitos koko henkilökunnalle! Reissu kannatti tehdä!

Lauantai-iltana tulimme kuuden maissa kotiin, kun piti tulomatkalla vielä kiertää vähän puutarhamyymälöitä....

Uskomantonta, miten maiseman vaihdos, vaikka pikainenkin, piristää mieltä. Hyppäys totutusta katkaisee samaa rataa polkevia ajatuksia.  

Kesämielellä....

Tästä se lähtee, kolmas blogivuosi käyntiin!

Kiitos kaikille näistä kahdesta vuodesta, kun olette jaksaneet olla mukanani jakamassa mitä ihmeellisempiä mutinoita ja narinoita, joita mielessä milloinkin liikkuu. On tämä jännä maailma.

Nyt haluan toivottaa oikein ihanaa ja aurinkoista viikonloppua! Pitäkää huolta toisistanne! Ja, itsestänne

Kaunis kiitos teille jokaiselle, jotka olette arvontaani osallistuneet! Olipa kiva, kun ihka uusiakin tuttavuuksia tuli.

Olen tuskin malttanut nukkua viime yönä, kun jännitti tämä arpominen niin kovasti. Aamun metsästin Wiirua ulkoa sisälle ja annoin hyvää syötävää, jotta kisu viitisisi/jaksaisi olla apulaisenani. Kissat kun ovat hiukka semmosia oman tien kulkijoita. Noh, kyllä me sovussa saimme arvonnan suoritettua.

Jokaisellehan minä palkinnon haluasin antaa...... Mutta yksi nyt on ylitse muiden, eli arpaonni suosi tällä kertaa ....töttörööö.......

Voittoarvassa lukee......KATE!! Onnea! Kate, laitathan osoitetietosi spostiini, jotta voin vielä julkaisemattoman palkinnon lähettää oikeaan osoitteeseen.

Mutta, pitäähän lohdutuspalkintokin olla, vai mitä?

Perusteluna lohdutuspaplkintoon on nimilistalla sijoittuminen. Tänään siitä palkinnon saa ensimmäinen ja viimeinen: Lumikide ja Anitta. Onnea! Anitta, laitatko sinäkin osoitetietosi spostiini.....Lumikiteen tiedot taitaakin jo olla....

Kiitos ja Onnea!

Että vielä ehdit kokeilla onneasi Huomenaamuna virallinen valvoja (Wiiru) toimii taas arpojana ja ilmoittelen sitten johonkin aikaan päivän aikana täällä. Saa jännittää:-)