.. tulin sanomaan, että tuolla toisessa blogissani  tilapuoti.blogspot.com/ on ARVONTA! Nyt kannattaa käydä laittamassa kommenttilootaan merkintä, sillä siellä on kiva jouluinen palkinto....

Hauskaa keskiviikkoa!

Nyt on sen verran huisketta puotissa, etta katson parhaaksi pitää pienen tauon tämän blogin kanssa. Puodin blogia tilapuoti.blogspot.com/ päivittelen, joten sielläkin saa käydä kurkkimassa:-) Kuten myös nettipuodissa. Siellä on kaikkea kivaa ja kaunista joulupaketteihin sekä kodin kaunistukseksi. Joten hopihopi www.tilapuoti.net/ . Oikein ihanaa ja lämmintä joulun odotusmieltä teille kaikille!

Jee! Aamu alkoi valkoisempana kuin mitä tähän asti on saanut katsella ikkunasta ulos. Sen verran on lunta, että sanoo saa, nurmikko pilkottaa, mutta valkoinen härmäinen peite on maassa. Voi, kun se pysyis! Mutta mittari on lussan puolella, joten huonot enteet on. Yritin ottaa kuviakin, mutta kameran salama on reistaillut, eikä nytkään kuvat onnannu.

Touhukasta torstaita!

Tää on ihanaa aikaa!  Vaikka vettä lotrottaa lähes joka päivä, joulun lähestyminen saa aikaan mukavaa puuhaa. Leivottu on ja ruokaa laitettu, muttei nyt ole ehtinyt/viitsinyt asetella aineksia niin kauniisti, että ne olis voinu kuvata. Jouluiset tuoksut on pelmahatanut jo moneen kertaan keittiööni. Puotityö on nyt ehdottomasti ykkönen ja muu kuin siihen liittyvä jää vähän vasemmalla kädellä tehtäväksi tähän aikaan vuodesta.

Pikkujouluja on riittävästi osunut tähän loppuvuoteen, mutta eihän niihin kaikkiin ole pakko mennä. Olenkin karsinut kahteen mielestäni kiinnostavaan tilaisuuteen. Työpäivät venyvät pitkiksi, iltamyöhään kyhkin puotissa ja väsään paketteja seuraavaksi päiväksi ja järjestelen paikkoja. Sitten on lisäksi ns. muut  pakolliset menot, kuten hallitusten kokoukset ja niihin liittyvät iltamenot.

On se hyvä, kun omassa elämässä on tarpeeksi tekemistä .Mottoni onkin; Elä ja anna toistenkin elää. Pyrin elämään niin, etten loukkaisi ketään, en sanoilla enkä teoilla. Useimmiten jopa onnistunut.

Bloggailun kautta olen tutustunut moneen mielenkiintoiseen ihmiseen, joista on tullut Ystäviä. Tähänkin maailmaan mahtuu, ja saa ollakin, monenlaisia ihmisiä. Mutta jotenkin sieltä erottuu omanlaiset sielun veljet ja siskot. Ne, kenen kanssa on helppo vaihtaa ajatuksia ja joilta  oppii uusia asioita. Välillä tuntuu, että olenko aina ottamassa, eikö mulla ole antaa?  Noh, välillä on hyvä katsoa peiliin.  Itsekunkin.

Trapetsitaiteiluahan elämä on:)

Ulkona tuulee.

Laita takkaan tuli,

uuniin valkea.

Tuhlataan kaikki lämpö,

harakoille osansa.

Tällä Kynttilän lämpöä-kirjan runolla toivotan hyvää tiistaita!

Että mun vanhat silmäni näkivät tämän aamun! Kirkas, kuulas, kuivempi keli. Ja kuu-ukkokin katseli taivaalta. Ei paha.

Valoisaa viikon alkua!

Näytän tässä samalla valot, jotka asennettiin puotin kuistille.

Sisälle puotiin pääsee tästä: www.tilapuoti.net

 

Jälleen ihanasta Kynttilän lämpöä-kirjasta yksi runo:

Kynttilän liekki on ovi

salattuun maailmaan.

Vaatimus ei sinne sovi,

kiire ei ollenkaan.

Tässä ja nyt on hyvä.

Ovi on raollaan.

Tässä on lohdutus syvä.

Sinua kuunnellaan.

***************

Lämpöistä viikonloppua...

Kyllä tässä saa laittaa itsensä toisiaan kokonaan likoon, kun miettii tähän pimeyteen ja märkyyteen jotakin, edes pientä pilkahdusta. Tykkään syksystä ja pimeästäkin, mutta tämä märkä ja sumunen keli ei ole mua varten. Eilen illalla olin Isännän kanssa ruokakaupoilla ja samalla eksymme, ihan vahingossa, ulkovalohyllyllyille. Niin sitten kaappasimme sylillisen valoja ja illalla jo jotakin saimme asennettua. Notta kyllä nyk kelpaa!

Isännyys ja sen punainen paita tuolla taustalla...

Sisätiloihin väsäsin lisävaloja, kun kaikki pöytä- ja jalkalamput on jo käytössä. Puhumattakoon kynttilöistä, joita palaa pilvin pimein. Kuvassa siis vanha Karhulan purkki ja tavisvalot sisällä. Olkkarissa.

Valoisaa viikonloppua!

Tässä jatkoa eilen alkaneelle runobuumille:

Hiljaisuudessa

kypsyvät ajatukset,

leviää lämpö

huoneisiin, joissa vuosiin

ei ole käynyt kukaan.

 

 

Nyt kun ilmeisesti toi kelopohja toimii, niin jatketaan harmaalla linjalla. Eilen nimittäin satoi, satoi ja satoi. Yritin ottaa kuvankin, mutta eihän sitä näe eikä varsinkaan kuule, kuinka kovaa sataa. Tässä on otos:

Harmaudesta huolimatta, Toiveikasta Torstaita!

Miltäs tämä näyttää? Harmi, kun toi beesnappipohja ei näkynyt monellakaan, olisin niin tykänny siitä. Mutta mitä nyt näkyy?:)

Itselläni tämä pohja näkyy sekä kotikoneella että läppärillä aivan siltä, kun pitäisikin. Julkaisuindeksiäkin jo nappasin, mutta eikö vieläkään näy? Mitämänyssitteen?

Tänään olen näköjään tuottelias! Pitkästä aikaa istun tässä ajan kanssa, siis koneen ääressä. Kun mua ei huvita yhtään mikään muu:) Sain nimpparilahjaksi ystävältäni kirjan, jonka nimi on Kynttilän lämpöä:

Kirjan on kirjoittanut Anna-Mari Kaskinen ja kuvittanut Minna L. Immonen. Ihanan koskettavat tekstit ja kuvat. Eilen illalla liotin varpaitani suolavedessä ja luin tätä kirjaa.  Ajattelinkin silloin tällöin laittaa tähän blogiini jonkun runon tästä kirjasta. ja varmaan jostain muustakin. Tänään tämä:

Huoneisiin syksy hiipi.

Havahdun koleuteen.

Nurkista huokuu viima

saliin ja eteiseen.

 

Kesien iloiset äänet

ovat jo vaienneet.

Kaukana lokkien nauru,

lapsien askeleet.

 

Ainoa tulisija,

sinä jäät hehkumaan.

Sen mikä kylmään hyytyy,

sytytät palamaan.

 

 

 

Vaihtelu virkistää! Otin nyt tämän nappipohjan käytttööni, jonka värimaailma viehätti kovasti. Ruskean eri sävyt houkuttelevat nyt niin omissa vaatteissa kuin kotonakin. Ja, nappiaihe on tuttu, olenhan entinen nappikauppias ja napeissa löytyy, vieläkin. Olen kerännyt nappeja niin kauan kuin muistan ja siitä voi päätellä, että nappeja on. Nappilaatikot ovat ihania! Joskus syvennyn katselemaan ja tutkailemaan niitä.

Kommentoikaa tätä näkymää. Onko näköiseni?

Pimeyttä ja märkää riittää, mutta muutama kukka jaksaa antaa väriä tähänkin aikaan. Nokkonen ja kaktus ilahduttavat keittiössä ja orkidea olkkarissa. Olen aina syksyllä pulassa kukkieni kanssa, kun lämmin tila vähenee talven tullen. Sali on mitä mainioin kukkien kasvatustila, mutta se on vain kesäkäytössä. Sitten vaan änkitunki kukkia joka paikkaan ja jotenkuten ne talven yli selviävät. Ihme!